tiistai 12. lokakuuta 2010

Ruktajärvi - Fiellu

Tänään oli tavoitteenamme vaeltaa Fiellun putoukselle asti, jolloin maktaa kertyi yhteensä 18 km. Tämä reitin osuus oli reittiselostuksen mukaan vaativa ja erittäin kivikkoinen, joten emme suunnitelleen tälle päivälle liian pitkää etappia.

Aamu alkoi erittäin aurinkoisena ja jo yhdeksän aikaa aamulla oli lämmintä 20 astetta. Otimme siis housuista lahkeet pois ja pakkasimme takin rinkkaan. Reitti alkoi taas hiekkamaastossa tarpomisella. Ensimmäinen taukopaikka oli jo 3 km päässä Geavvogeašláttun telttailualueella. telttailualue sijaitsi pienen järven rannalla, joten emme voineet vastustaa kiusausta liottaa jalkoja järvessä. Tauon aikana alkoi taivas mennä pilveen ja vedimmekin lahkeet takaisin ja kaivoimme takin lähettyville. Laitoimme sadesuojat varmuuden vuoksi rinkkoihin. Pilvet kuitenkin hajaantuivat eikä sadetta tullut niskaan.


Te
lttailualueelta alkoikin sitten nousu avotunturiin, jossa reitti kulki lähes koko matkan Suohpášájan telttailualueelle. Avotunturissa pidimme pienen tauon isolla kivella istuen. Tunturissa tuuli todella navakasti ja tuuli oli kylmä. Vaikka oli jo 13.7. vastakkaisilla tuntureilla näkyi vielä lumisia laikkuja. Maasto oli todelle kivikkoinen ja raskaskulkuinen. Itsellä oli jalkapohjat todella väsyneet ja kipeät.

Suohpášájan telttailualueella pidimme pitkän tauon ja söimme lounasta upouudessa kodassa, joka sopi myös yöpymiseen. Tauolla sitten selvisi, että makuupussini oli pudonnut matkan varrelle ja metsähallituksen henkilö oli viemässä sitä Ruktajärven autiotuvalle... hmmmm eli loppureissu sitten mentiin ilman makuupussia... toivottavasti ei tule kylmiä öitä, etenkin kun seuraava yö pitäisi viettää teltassa...

Hyvin syödyn keittolounaan jälkeen matkamme jatkoi kohti Kevon kanjonia ja Fiellua. Matka Suohpášájan taukopaikalta kanjonille kulki aivan ihastuttavassa tunturikoivikossa. Ja sitten se kanjoni avautuikin aivan upealla tavalla. Pitkähkön valokuvaustuokion jälkeen matka jakui kohti avotunturia ja Fiellun putousta.

Kanjoni näkyi upeasti lähes koko matkan oikealla puolella. Maasto oli edelleen kivikkoista ja siellä täällä näkui lahonneita tunturikoivujen pätkiä, kiitos tunturimittarin kymmeniä vuosia sitten.

Sitten alkoikin pitkä ja toisin paikoin jyrkkä lasku kohti jokea ja edessä oli odottamamme/pelkäämämme joen ylitys vaijereiden avulla. Taksikuskimme oli kertonut veden olevan korkealla, joten..... Vesi ei onneksi ollut Fiellujoessa korkealla, mutta virtaus oli kova. Vaihdoimme ylityskengät jalkaan ja ei kun matkaan vuorotellen ja sitten vain hyvää telttapaikkaa etsimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti